Yhteen vuoroon, yhteen hiileen

Myyntitoimistolla on siirrytty yhden vuoron systeemiin, ei siis enää myöhäisiä aamuja ja pitkiä iltoja. Toisinsanoen ei enää pitkiä illanistujaisia ja ajoissa kotiin.

Ilmastointi on saatu korjattua, hiki ei siis virtaa samaan tahtiin kuin aikaisemmin. Uusi ilmastointi puhaltaa vileää ilmaa niin, että osalla on jo niskat jumiutuneet, mutta eipä ole ainakaan kuuma. Niskojen jumiutumista on myös edesauttanut taukojumppien puute. Johtuuko se naapurin naisen suurista negatiivisista sanoista taukojumppaamme kohtaan vai ehkä harjoittelijoiden saamattomuudesta? Itse veikkaan ensimmäistä vaihtoehtoa.

Myynnintuen harjoittelijoiden pöydän ympärillä käy kohta kato. Yksi pitkäaikaisista harjoittelijoista on viimeistä viikkoa töissä. Paikalle jääviä harjoittelijoita mietityttää, kuinka selviämme tästä työtaakasta pienemmällä henkilömäärällä? Kukaan kun ei ole tulossa tilalle, ainakaan kuulopuheiden perusteella.

Positiivinen ilma syrjäytyy pian, tempauksen takana on uusivanha tiiminvetäjä Tommi. Ilmeisesti toimistollemme on tulossa ionisaattoreita, joiden tarkoitus on poistaa kaikista elektronisista laitteista tuleva positiivinen sähkö ilmasta negatiivisella sähköllä, joka on siis hyvä asia. Skeptisyyteni laittaa kyllä miettimään, että vaikuttaako negatiivinen ilma kuitenkin myös ihmisten mielialaan? Ehkä kuitenkaan ei, toivottavasti.

- Myynnintuki -

K1 harjoittelijat Marokon Tangerissa

K1:n harjoittelijat Heidi, Maritta ja Elli lähtivät lauantaina 18.7 valloittamaan Afrikkaa tusina-turisti-matkan muodossa. Päämääränä oli Marokko, Tanger.

Päivä alkoi varhaisella kello 6:30 herätyksellä, matkatoimistolla oli oltava 7:50 jolloin bussi lähtisi. No, todellisuudessahan se bussi lähti vasta reilusta kahdeksan jälkeen ja hajosi vajaan kilometrin päähän, mutta uusi bussi saatiin nopeasti. Alkuun päästyään matka suijui leppoisasti 114 kilometrin päähän Algeciraksen kaupunkiin, mistä kantosiipialuksemme lähtisi navigoimaan kohti Tangeria.

Perillä Tangerissa meidän lähes satapäistä turistiryhmäämme lähdettiin kuljettamaan kaupunkikierrokselle kahdella bussilla. Bussin särisevään mikrofoniin puhui kukkahattuinen kohtalaista englanti taitava täti, joka selosti ulkoa Marokon historian Mohammedista Mohammediin.

Bussilla noustiin Tangerin jylhään vanhaan kaupunkiin, missä vieriviereen rakennetut talot ovat laatikkomaisia ja valkoisia, ja niiden välissä sukkuloivat kadut lähes metrin leveitä. Ryhmämme pujotteli katuja oppaan perässä, välillä pysähdeltiin kuuntelemaan tarinoita julkisista vesipisteistä ja leipomoista, mutta suurimman osan ajasta väisteltiin sitkeitä katukauppiaita, jotka myivät kaikkea purkkalevyistä rumpuihin. Jonkin ajan kuluttua nälkä alkoi kurnimaan vatsassa ja pian pysähdyttiinkin perinteiseen arabialaistyyliseen ravintolaan lounaalle.

Ruoaksi tarjoiltiin keittoa, lihavartaita ja kanaa couscous pedillä. Juomaksi valitsimme perinteiset kokikset, tosin pullon design hieman erosi perinteisestä. Aterian aikana nautittiin house bandin hauskasta musisoinnista.

Ruokailun jälkeen opas kuljetti meitä mattokauppaan ja luontaistuoteapteekiin, ja lisäksi kierrettiin vähän kaupungin uudempaa puolta kävellen. Kauppaaminen tuntui olevan Marokkolaisille henki ja elämä, sillä pieniä putiikkeja löytyi joka lähtöön; vihanneskauppoja, kananmunakioskeja, pähkinäkauppana toimiva farmariauton takaluukku.

Kaupunkiin tutustumisen päätyttyä bussi kuljetti meidät maaseudulle, missä halukkailla oli mahdollisuus kokeilla kamelilla ratsastusta hintaan 1 euro. Maritta ja Elli ryntäsivät bussista ja pääsivät samantien kamelin selkään. Allekirjoittanut tyytyi valokuvaamaan ja paijailemaan vauvakamelia.

Tämän monipuolisen esittelykierroksen jälkeen bussi vei meidät takaisin Tangerin satamaan, hyppäsimme laivaan ja mukavaksi yllätykseksi se vei meidät Algeciraksen sijasta surffareiden paratiisiin, Tarifaan. Bussimme odotteli kuitenkin jo Tarifan satamassa, joten kaupungin näkeminen sai jäädä toiselle viikonlopulle. Kotimatkalla ihailtiin Tarifan upeita vuoristomaisemia ja herätettiin pahennusta äänekkäällä suomalaisella puhetyylillä.

Maailma voi olla hyvinkin erilainen ihan pienenkin matkan päässä, ja Marokko yksi niistä elämyksistä jota suosittelen kaikille. Hieno päivä kaiken kaikkiaan!

- Heidi

Vko 29 - säh kö k at ko myyntitoimistolla

Vko 29 alkoi todella lupaavasti, sillä iltavuorolaiset viettivät maanantaina yli tunnin ilman sähköä. Ensin tapahtumasta oltiin tyytyväisiä, sillä eihän voida soittaa asiakkaille, eli luvassa pakollinen tauko! Todellisuus kuitenkin iski pian, sillä puhelimet kyllä toimi, mikään muu ei. Vain myynnintuki pääsi velttoilemaan työpisteellään ja sai osakseen kateellisia katseita myyjien taholta. Sähkökatko nosti myös kysymysmerkkejä; toimiiko vessanpönttö, vaikka ei ole sähköä?

Perjantaina pitäisi päästä yhdessä tapaksille, jos myyntitiimi saa myyntitavoitteen yhteisvoimin täyteen. Aamupalaverissa mietittiin miten tämä tavoitteeseen pääsy onnistuisi... Ehdotuksena oli; Myydään! Mielestäni ei hassumpi idea, sillä miten muuten tavoitteeseen pääsy onnistuisikaan.

Jumppa-Jannen sairasloma on myös mietityttänyt. Aamuvuorolaisten jumpat ovat tästä johtuen tauolla ja ilmassa alkaa olla jo levottomuutta. Kuka nyt pitää jumppaa? Entäs jos meidän hartiat ja niskat jumiutuvat? Kohta ollaan sairaslomalla koko sakki! Toivotaan Jannen pikaista paranemista, aamuvuorolaisten sekä myös yleisen terveydenkin vuoksi.

Juuri saamani tiedon mukaan taukojumppa on harjoittelijoiden harteilla. Täytyy siis huomiseksi kehittää jonkinmoinen jumppasessio Jannen ollessa poissa. Riittäisiköhän vain hartijoiden pyöräyttely ja niskojen nakkelu?